Mari Nevalainen/2008

Maahanmuuttajien vaikutus pääkaupunkiseudun kehityksessä

”Monikulttuurinen pääkaupunkiseutu – Maatamme muuttaneet maahanmuuttajat”

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat,

Toisin kuin usein ajatellaan, maahanmuuttajat, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus eivät suinkaan ole mitään uusia ilmiöitä, vaan ne ovat aina olleet osa pääkaupunkiseutua.

Suomeen asettunet maahanmuuttajat ovat monin positiivisin tavoin olleet rakentamassa ja kehittämässä yhteiskuntaamme ja monesta saamme olla heille kiitollisia. Vuosisatojen saatossa maahamme saapuneilla henkilöillä on ollut erittäin tärkeä merkitys kulttuurimme, liike-elämämme ja kaupunkikuvamme kehityksessä.

Menneiden vuosisatojen maahanmuuttajien vaikutus tuntuu yhä koko pääkaupunkiseudulla. Useat tuhansia ihmisiä nykyisin työllistävät, kansainvälisestikin tunnetut liikeyritykset ovat ulkomailta tulleiden henkilöiden perustamia, hyvänä esimerkkinä maahanmuuttajien pojan Karl Fazerin perustama tehdas, joka toimii ja työllistää nykyään täällä Vantaalla. 

Suuri osa pääkaupunkiseudun arvorakennuksista on ulkomaalaisten arkkitehtien suunnittelemia ja ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tietotaidolla rakennettuja.

Engel, Fazer, Paulig, Sinebrychoff, Stockmann – jokaiselle suomalaiselle tutut nimet ovat oleellinen osa yhteistä kulttuuriperintöämme! Harvoin muistetaan, että kaikki edellä mainitut henkilöt saapuivat maahamme vähävaraisina, mutta yritteliäinä ja innovatiivisina maahanmuuttajina.

Menestykseen ja maineeseen nousseiden maahanmuuttajien alkutaival ei aina ollut helppo. Monia heistä syrjittiin hämärien taustojen, köyhyyden tai kielitaidon puutteen vuoksi.

Monet nykypäivän maahanmuuttajista ovat nuoria miehiä, jotka jättävät kotimaansa paremman toimeentulon ja elämän toivossa. Tällaisia nuoria huimapäitä olivat myös veljekset Nikolai ja Paul Sinebrychoff, jotka isänsä kuoleman jälkeen lähtivät Suomen uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin. Nikolai oli vain 16 -vuotias ryhtyessään kauppiaaksi, Paul oli pikkulapsi. 

Lahjakkaat, ahkerat ja rohkeat veljekset nousivat panimotoiminnalla ja muilla menestyneillä liiketoimillaan nopeasti koko Suomen varakkaimmiksi, ja eniten verotetuiksi henkilöiksi. Sinebrychoffeista tuli arvostettuja ja aktiivisia kansalaisia, jotka olivat tunnettuja myös laajasta ja monipuolisesta  hyväntekeväisyystyöstään.

Alhainen syntyperä ja hätätilanteessa lain väärälle puolelle eksyminenkään eivät estäneet myöhempää menestystä ja palveluksia uudelle isänmaalle. Feodor Panteleimovits Kiseleff oli varaton vapautetun maaorjan poika, joka ryhtyi pyörittämään sokeritehdasta nykyisen Senaatintorin laidalla sijaitsevassa kivitalossa. Tämä talo on edelleen pystyssä ja tunnetaan Kiseleffin talona. Suomen lain mukaan Kiseleffillä sotaväenkauppiaana ja ortodoksina ei ollut oikeutta sen enempää käydä kauppaa helsinkiläisten kanssa kuin hoitaa luottamustoimiakaan.      

Uhkarohkeasta armeijan kiertokauppiaasta tuli kuitenkin muutamassa vuodessa yksi Helsingin menestyneimmistä liikemiehistä ja arvostettu yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kiseleffin pojat jatkoivat menestyksekkäästi liiketoimintaa ja toimivat myös monissa valtiollisissa ja kunnallisissa luottamustoimissa.

Suomalaisille vieraiden uskontojen ja kulttuurien läsnäolo, ja niiden valtaväestössä aiheuttama pelkokaan eivät ole uusia ilmiöitä.  1800-luvulla venäläisen armeijan mukana saapui islaminuskoisia tataarisotilaita, joista monet jäivät Suomeen ja perustivat tänne perheen. Suurin osa säilytti uskonsa ja tapansa, mutta sopeutui myös suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon. Suomen tataarit ovatkin erinomainen esimerkki siitä, kuinka maahanmuuttajien on mahdollista integroitua yhteiskuntaamme samalla säilyttäen oman kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa.

Myös ensimmäiset juutalaiset saapuivat maahamme venäläisen sotaväen mukana, Ruotsinvallan aikanahan juutalaisuuden harjoittaminen oli Suomessa kiellettyä. Suomeen kotiutuneiden juutalaisten ja heidän jälkeläistensä saavutukset ovat huikeita; voidaan mainita esim. poliitikot Max Jakobson ja Ben Zyskowicz – jonka puoliso Rahime Husnedtin on muuten tataaritaustainen -, professori Karmela Liebkind, psykiatri Ben Furman, liikemies Ruben Jaari (Jankeloff) taiteilijat Sam Vanni (Besprosvanni) ja Rafael Wardi, kirjailija Anne Fried ja lukuisat menestyneet muusikot.

Historiankirjoitus painottuu usein maahanmuuttajamiehiin - menneiden vuosisatojen maailmassahan ei tullut kyseeseen, että nuoret naiset olisivat yksinään matkustelleet ja muuttaneet vieraille maille.  Maahanmuuttajanaisilla oli kuitenkin usein erittäin merkittävä osa perheen kotoutumisessa ja menestymisessä. Moni maahamme asettuneista maahanmuuttajista haki vanhaan kotimaahan jääneen mielitiettynsä puolisokseen Suomeen. Osalla oli vaimo mukanaan jo maahamme tullessaan.

Sveitsiläisen turkkurin Edvard Fazerin kihlattu Anna Haunhardt seurasi puolisoaan Suomeen. Edvardin keskittyessä liikeyrityksen pyörittämiseen, Anna -rouva kasvatti kahdeksan lasta, joista kaikista tuli menestyviä ja merkittäviä Suomen kansalaisia. Perheen pojista nuorimmainen, Karl, perusti maailmakuuluksi nousseen Fazerin konditorian ja makeistehtaan, Edvard –veli perusti Suomen Kansallisbaletin ja Kansallisoopperan yhdessä Aino Acktén kanssa. Konrad perusti Fazerin musiikkikaupan, ja neljäs veli Maximilian loi menestyvää uraa taiteilijana ja liikemiehenä.  Vanhemmat puhuivat saksaa, mutta lapset olivat jo täysin ruotsinkielisiä.

Liettualaistaustainen Bertha Paulig antoi vahvan panoksen niin perheensä kuin liikeyrityksensä hoitamiseen ja kehittämiseen. Bertha, o.s. Bonhof avioitui Saksasta Suomeen muuttaneen Gustav Pauligin kanssa.   Pauligien vaatimattomasta ”Kolonian tavarain tukkuliikkeestä” kasvoi menestyvä kahvinpaahtimo. Gustav Pauligin kuoltua Bertha ryhtyi menestyksekkäästi hoitamaan kauppahuonetta. Liettualaisen puutarhurin tyttärestä, kuuden lapsen leskiäidistä tuli Suomen ensimmäisiä naispuolisia yritysjohtajia.

Maahanmuuttajataustaisten perheiden ja erityisesti naisten asema hyväntekeväisyydessä ja sosiaalityössä on ollut myös erittäin merkittävä.  Bertha Paulig, Aurora Karamzinin ystävä ja naapuri, oli tunnettu erityisesti lasten parissa tekemästään laajasta hyväntekeväisyystyöstä; hänen nimeään kantava Bertha-Maria Hemmet toimii edelleen.

Kotikuntani Espoo saa kiittää maahanmuuttajaperheiden naisia monen muun asian ohella myös ensimmäisistä kouluistaan. Anna Sinebrychoff perusti ja ylläpiti koulua Hagalundissa, nykyisessä Tapiolassa, Feodor Kiesleffin puoliso, itse hollantilaistaustainen Amalia Mattheiszen ylläpiti Albergan koulua nykyisen Leppävaaran alueella ja Träskändassa toimi Aurora Karamzinin koulu – itse suomalainen Aurora sai rahat merkittävään hyväntekeväisyystyöhönsä ensimmäiseltä venäläiseltä puolisoltaan Paul  Demidovilta ja innostuksen yhteiskunnalliseen toimintaan toiselta aviomieheltään, moskovalaiselta Andrei Karamzinilta. Karamzin myös muutti vaimonsa kotikartanoon Espoon Träskändaan, ja vaikutti moni tavoin alueen kehittämiseen.

Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien sopeutuminen ja maamme kielen ja tapojen oppiminen ei aina sujunut kitkattomasti. Yleensä kuitenkin viimeistään heidän lapsensa löysivät paikkansa yhteiskunnassamme ja osallistuivat menestyksekkäästi nuoren kansakunnan rakentamiseen.  Muualla Suomessa vaikuttaneista maahanmuuttajista voidaan mainita esimerkiksi norjalainen Hans Gutzeit, skotlantilainen James Finlayson, sekä saksalaiset Marie (o.s. Laube) ja Johan Hackmann.

***

Vaikka maahanmuuttajia onkin pääkaupunkiseudulla aina ollut, ulkomaalaistaustaisten henkilöiden läsnäolo nykyisessä mitassa on kuitenkin uusi ilmiö. Maahanmuuttajia on viime vuosikymmeninä saapunut yhä kaukaisemmista maista ja suomalaisille vieraammista kulttuureista. Tulevaisuudessa maahanmuutto Suomeen tulee jatkumaan ja etninen monimuotoisuus kasvamaan.

Kansainvälisesti verrattuna Suomessa on edelleen hyvin vähän maahanmuuttajia, mutta heidän määränsä nopea kasvu merkitsee suurta yhteiskunnallista muutosta ja haastetta. Pelkona on, että maahanmuuttajien määrän lisääntymisen myötä turvallisuus ja yhteiskuntarauha voivat Euroopan suurkaupunkien tapaan olla meilläkin uhattuina. Syrjäytyminen on suuri riskitekijä.

Jotta uhkakuvat eivät toteutuisi, on syytä pyrkiä tehokkaasti tukemaan maahanmuuttajien kotoutumista ja ennaltaehkäisemään syrjäytymistä. Ennaltaehkäisevä toiminta ja varhainen puuttuminen on paitsi inhimillisempää myös yhteiskunnalle huomattavasti halvempaa, kuin seurauksien korjaaminen.

Valtiolla ja kunnilla on luonnollisesti suuri vastuu maahanmuuttajien kotouttamisesta ja kouluttamisesta. Julkisen sektorin ohella järjestöt ja vapaaehtoistoimijat voivat olla maahanmuuttajille todella arvokkaana tukena.

Aivan erityisen tärkeä kohderyhmä ovat aktiivisen työvoiman ulkopuolella olevat maahanmuuttajanaiset. Tässä ryhmässä on paljon esimerkiksi kotiäitejä, jotka eivät rekisteröidy työvoimatoimistoihin työnhakijoiksi, ja näin ollen jäävät helposti kaikkein kotouttamistoimien ja palveluiden ulkopuolelle. Valitettavan usein he ovat hiljainen, unohdettu ja laiminlyöty ryhmä.

Monille päättäjillekin on yllätys, että joukossa on paljon paitsi kieli- myös luku- ja kirjoitustaidottomia naisia. Täydellisesti luku- ja kirjoitustaidottomien lisäksi on monia, jotka  osaavat lukea omalla äidinkielellään, mutta eivät tunne meidän aakkosiamme.

Luku- ja kirjoitus- sekä kielitaidoton jää helposti yhteiskunnan ulkopuolelle. Ilman näitä meidän helposti itsestäänselvyyksinä pitämiämme taitoja on erittäin vaikea selviytyä edes päivittäisistä askareista ja matkoista, saati opiskella maamme kieltä. Ilman luku- ja kielitaitoa on myös mahdotonta osata riittävästi auttaa ja tukea omia lapsiaan esimerkiksi kouluun ja harrastuksiin liittyvissä asioissa.

Ilman apua ja ohjausta naiset ovat erittäin suuressa vaarassa syrjäytyä ja ajautua monenlaisiin ongelmiin. Tämä luonnollisesti heijastuu myös heidän perheenjäseniinsä.

Naiset ja äidit ovat avainasemassa maahanmuuttajaperheiden kotoutumisessa, ja heidän tukemiseensa kannattaa panostaa.  

Toisin kuin välillä kuulee väitettävän, maahanmuuttajille annettu aika ja taloudellinen tuki ei ole pois valtaväestöltä - päinvastoin! Samalla kun autamme yksittäisiä henkilöitä ja perheitä sopeutumaan, kouluttautumaan ja työllistymään, rakennamme myös viihtyisämpää, turvallisempaa ja tehokkaampaa yhteiskuntaa meille kaikille.

Olipa maahan tulon syy mikä tahansa, historia osoittaa, että maahanmuuttajilla on runsaasti annettavaa kulttuurillemme ja taloudellemme. Olen vakuuttunut, että kun nykypäivän maahanmuuttajat - läheltä tai kaukaa tulleet - saavat oikeudenmukaisen kohtelun, sekä tarvitsemaansa tukea kotoutumiseen ja kouluttautumiseen myös he tulevat omalla panoksellaan vaikuttamaan myönteisesti maamme kehitykseen.

Meidän pääkaupunkiseudun asukkaiden tulee olla tietoisia ja ylpeitä asuinalueemme värikkäästä ja monikulttuurisesta historiasta. Samalla voimme kokea nykypäivän monikulttuurisuuden ja kulttuurien kohtaamisen rikkautena ja todellisena voimavarana.

Vantaan Zonta -naisten käynnistämä lukutaito –projekti on erittäin hieno ja tärkeä tapa tukea maahanmuuttajanaisten ja -perheiden kotoutumista. 

Paljon onnea ja menestystä arvokkaaseen työhönne!