Valtuustopuhe 18.10.2010

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, Puhu – Älä lyö! -toimintaohjelmassa korostetaan, että lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy kuuluu kaikille.

Maahanmuuttajien parissa tehtävälle perheväkivaltatyölle olisi suuri tarve, ja se auttaisi kotoutumisessa ja sopeutumisessa suomalaiseen kulttuuriin. Työministeriön laatiman kotouttamisselonteon mukaan maahanmuuttajaperheissä esiintyvä väkivalta jää kuitenkin erittäin usein piiloon, ja uhrit vaille apua. Maahanmuuttajien kynnys hakeutua avun piiriin on hyvin korkea, ja myös suomalaisten viranomaisten valmiudet tunnistaa ja puuttua väkivaltaan maahanmuuttajaperheissä ovat osin heikot.

Espoossa maahanmuuttajamiesten parissa väkivallan ehkäisy- ja katkaisutyötä tekevä Miehen Linja on toiminut rohkeasti ja ansiokkaasti. On kuitenkin huomattava, että suuri osa niin Miehen Linjan kuin turvakotien maahanmuuttaja-asiakkaistakin tulee kahden kulttuurin perheistä; moni turvakotien maahanmuuttajanaisista on naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja väkivaltaiseen käytökseen apua hakeneista maahanmuuttajamiehistä suurimmalla osalla on suomalainen vaimo.

Haasteena on tavoittaa entistä paremmin myös maahanmuuttajien yhden kulttuurin perheet.

Perheväkivallasta puhuminen ja avun hakeminen on vaikeaa meille kantasuomalaisillekin, ja vaikeudet ovat vielä monin verroin suurempia maahanmuuttajille, joilla on ylitettävänään kieli- ja kulttuurirajoja. Mm. tietämättömyys omista oikeuksista, Suomen laeista ja kaupungin palvelujärjestelmien toiminnasta, sekä viranomaisia kohtaan koettu pelko ja niin väkivallantekijän kuin sen uhrienkin kokema häpeä ja syyllisyys vaikeuttavat avun hakemista.

Maahanmuuttajanaisten asema on usein hyvin vaikea. Koska maahanmuuttajamiehet pääsevät suomen kielen kursseille perheenäitejä paremmin, isä pystyy usein hallitsemaan vaimoaan hoitamalla perheen kaikki asiat ja toimimalla myös vaimonsa tulkkina. Usein suomalainen tai Suomen kansalaisuuden saanut aviomies myös uhkailee vaimoaan maastakarkoituksella ja lasten menetyksellä.

Maahanmuuttajatyötä tekeviltä tulee myös huolestuttavaa tietoa siitä, että yhä useammat Suomessa asuvat maahanmuuttajanaiset ja -tytöt ovat vaarassa joutua perheenjäsentensä taholta nk. ”kunniaväkivallan” tai ”kunniamurhan” uhreiksi.

Toimiessani monikulttuuriasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana olen huomannut, että maahanmuuttajaperheissä tapahtuvaan väkivaltaan puuttuminen, tai edes siitä avoimesti puhuminen koetaan usein hyvin vaikeaksi. Minulle on myös sanottu, ettei aiheesta pitäisi puhua, koska se on omiaan vain ennestään lisäämään ennakkoluuloja ja kielteisiä stereotypioita.

Mielestäni näitä vaikeita ja kipeitä asioita on tärkeää tuoda rohkeasti ja ennakkoluulottomasti esiin ja tietenkin toimia murhenäytelmiä ennaltaehkäisevästi ja korjaavasti. Väkivaltaa ei tule koskaan ymmärtää kulttuuriin kuuluvana ilmiönä. Maahanmuuttajat saapuvat usein yhteiskunnista, joissa naisten ja lasten asema on huonompi kuin Suomessa.  Kulttuuritausta ei kuitenkaan saa vaikuttaa siihen, kuinka väkivaltaan tai sen uhkaa kokeneisiin naisiin ja lapsiin Suomessa suhtaudutaan.

Toiminnan tavoitteena tulee olla kaikkien perheenjäsenten turvallisuuden parantaminen, ja avun piiriin saattaminen. Entistä keskeisempään asemaan myös maahanmuuttajien parissa tehtävässä työssä pitää nostaa lapsen näkökulma. Väkivaltaisessa kodissa kasvavat lapset ovat aina uhreja, olivatpa he väkivallan kohteena tai todistajina. Väkivalta perheessä on koko perhettä koskettava tragedia. Ellei ongelmiin saa apua, niistä tulee usein sukupolvelta toiselle periytyviä raskaita taakkoja, jotka kerrannaisvaikutuksineen vahingoittavat hyvin monia ihmisiä.

On tärkeää muistaa, että samalla kun autetaan yksittäisiä henkilöitä ja perheitä autetaan myös koko yhteiskuntaa. Ennaltaehkäisevä toiminta ja varhainen puuttuminen on paitsi inhimillisempää myös yhteiskunnalle huomattavasti halvempaa, kuin seurauksien korjaaminen. Yksittäisten henkilöiden ja perheiden näkökulmasta kyse saattaa olla ihmishengestä tai koko loppuelämän suunnasta.

Kannatan lämpimästi Espoon lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelman hyväksymistä, ja lisäksi esitän toivomuksen: ”Valtuusto toivoo, että: ”Perusterveydenhuollossa, sekä sosiaali- ja sivistystoimenpalveluissa pyritään tehostamaan lähisuhde – ja perheväkivallan tunnistamista ja väkivaltaan puuttumista maahanmuuttajaperheissä. Pyritään parantamaan väkivaltaa, tai sen uhkaa kokeneiden naisten ja lasten mahdollisuuksia saada tietoa oikeuksistaan, sekä asianmukaista apua ja tukea.”