Saatteeksi reissubussiin teitä ja Karjalaa kaipaavalta ystävältänne….

Vaaka –matkalla…

Enpä osannut ensimmäistä vauvakassia kootessani aavistaa lähteneeni pitkälle ja antoisalle matkalle.   

Vauvan syntymän jälkeisestä hormonihuumasta herkistyneenä ja hurjistuneena halusin tietenkin pelastaa kaikki maailman lapset ja oikoa kaikki maailman vääryydet. Urotöitä odotellessa kokosin pikkukassejani kyyneleitä nieleskellen. 

Suurimmista mielenkuohuista toivuttuani innostuin liittymään Vaakaan, ja lähtemään ensimmäisiin tapaamisiin. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä; olinko tullut huonoon Suomi-iskelmään hurahtaneiden ompeluseuraan? Ennakkoluulot voitettuani tutustuin nopeasti hyvin erilaisiin, mahtaviin ihmisiin – ja huomasin, että viimeistään Lauri Tähkän keikalla he malttavat luopua kutimistaankin!  

Kuten minua varoitettiin, Vaakasta tulee elämäntapa. Kaikkia tavaroita - omia ja toisten,  uusia ja käytettyjä - alkaa vilkuilla ”sillä silmällä”. Sopisikohan tuo… Avustuskohteiden ihmisten kohtalot jäävät mielen sopukoihin elämään. Säälin ja kauhistelun sijaan astuu voimakas halu konkreettiseen toimintaan; tarve Vaakan moton mukaisesti ”tehdä pikkuisen, että maailma muuttuu”.

Perheeni on ollut ylpeästi ja innolla mukana keräämässä ja kuljettamassa vauvakasseja, mummopusseja ja koulureppuja, kalenterikuvauksista ja Maailma kylässä –tapahtumasta on huikean kahden vuoden jälkeen tullut jo odotettuja traditioita.   

Matkailu-addiktina odotin kovasti Vaaka –matkoja niin kotimaahan kuin kauemmaksikin. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Karjalan reissuni olikin ikimuistoinen. Pitkälti elämän yllättävistä ylä- ja alamäistä, kiireistä ja pysähdyksistä johtuen Vaaka aktiivisuuteni ja matkailuni ovat viime aikoina olleet valitettavan vähäisiä.

Mutta matkalla olen koko ajan. Odottamattomasti Vaaka on tarjonnut opintomatkan itseni ja toisten ihmisten tuntemiseen, suvaitsevaisuuteen, joustavuuteen, aitoon ystävyyteen ja välittämiseen.  Yllättävää ja riemastuttavaa on ollut huomata, kuinka reissujen, tapahtumien ja tempausten ohella epämuodolliset tapaamiset ja jutustelulistat ovat tulleet tärkeiksi ja antaneet enemmän kuin ikinä osasin odottaa.

Olette ystävät antaneet minulle monia ilon ja oivalluksen hetkiä, tarjonneet hervottomia nauruja ja helpottavia itkuja. Kaikessa ainutlaatuisuudessamme olemme kaikki upeita – ja laulun arvoisia, olkoon se vaikka karaoke –versio Aikuisesta naisesta.      

Hyvää matkaa ystävät, enkeleitä matkallenne!

Mari (a.k.a. MariNe), Vaaka –lapset Nora & Isla, sekä Vaaka –sonni Martti