Tervetuliaissanat Miehen Linja –projektin loppuseminaarissa 25.10. 2007

Arvoisa ministeri,  Hyvät naiset ja herrat,
Minulla on ilo lausua teidät sydämellisesti tervetulleiksi Miehen Linja –projektin loppuseminaariin.

Miehen Linja aloitti toimintansa maaliskuussa 2005 osana Lyömätön Linja Espoossa toimintaa. Projekti on tarkoitettu maahanmuuttajamiehille, jotka ovat käyttäneet, tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa perheessään. Miehen Linja tarjoaa miehille apua väkivallan katkaisemisessa, sekä asenteiden muuttamisessa. Tavoitteena on kaikkien perheenjäsenten turvallisuuden parantaminen ja avun piiriin saattaminen.

Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama kolmivuotinen projekti on päättymässä, mutta tavoitteena on toiminnan jatkaminen myös projektikauden jälkeen. Käytäntö on osoittanut, että maahanmuuttajamiehille suunnatulle väkivallan ehkäisy- ja katkaisutyölle on tarvetta ja kysyntää. 

Olemme kokoontuneet tänne seminaariin arvioimaan tähänastista työtä sekä suunnittelemaan tulevaisuutta. Päivän mittaan keskustellaan perheväkivallasta maahanmuuttajaperheissä ja kaksikulttuurisissa perheissä, tarkastellaan kriittisesti maahanmuuttajamiesten parissa tehdyn työn tuloksia, ja mietitään mahdollisuuksia kehittää toimintaa. Ohjelman aluksi on asiantuntijapuheenvuoroja ja iltapäivällä on paneelikeskustelun aika.

Miehen Linja on tällä hetkellä ainoa palvelu Suomessa, joka tarjoaa maahanmuuttajamiehille apua ja tukea perheväkivallan käsittelemiseen ja lopettamiseen. Espoon monikulttuuriasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana olen erittäin iloinen ja ylpeä, että tämä valtakunnallinen pilottiprojekti on toteutettu juuri osana Espoon Lyömättömän Linjan toimintaa.  

Johtaja Jari Hautamäki ja projektityöntekijä Miika Peltonen olivat Espoon monikulttuuriasiain neuvottelukunnan elokuun kokouksessa kertomassa Miehen Linjan toiminnasta, työstä saaduista kokemuksista sekä toiveista ja tavoitteista. 

Runsaslukuinen ja laajapohjainen neuvottelukuntamme oli erittäin kiinnostunut ja vaikuttunut Miehen Linjan ennakkoluulottomasta ja rajoja rikkovasta työstä. Mielestämme Miehen Linjan toiminta tukee maahanmuuttajien kotoutumista ja edesauttaa sopeutumista suomalaiseen kulttuuriin, väheksymättä maahanmuuttajien oman kulttuurin arvoa ja merkitystä. Toiminta auttaa myös vähentämään niin valtaväestön kuin maahanmuuttajienkin ennakkoluuloja ja vääriä uskomuksia.

Neuvottelukunta päätti lausunnollaan puoltaa Miehen linjan kehittämis- ja rahoitustoiveita. Toiminnan jatkamiseksi ja alati kasvavan asiakasvirran mukanaan tuomiin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan jatkorahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä sekä Espoon kaupungilta. Neuvottelukunta piti hyvänä myös Miehen Linjan tavoitteita palkata kolmas, mahdollisuuksien mukaan maahanmuuttajataustainen työntekijä, sekä tiivistää yhteistyötä eri maahanmuuttajajärjestöjen ja erilaisten toimijoiden kesken. 

Väkivaltainen käytös ei tietenkään ole sen enempää yksin miesten kuin yksin maahanmuuttajienkaan ongelma. Tosiasia kuitenkin on, että monilla maahanmuuttajamiehillä ja heidän perheenjäsenillään on väkivallan uhkaan ja käyttöön liittyviä ongelmia. Myöhemmissä asiantuntijapuheenvuoroissa tätä problematiikka käsitellään laajasti. Tilastot vahvistavat käsitystä siitä, että maahanmuuttajamiehet tarvitsevat apua väkivallan katkaisussa. Yli 30 % Espoon turvakotien asiakkaista on maahanmuuttajanaisia ja -lapsia ja luvut ovat samankaltaisia muissa suurissa kaupungeissa.

Maahanmuuttajamiesten parissa tehtävän perheväkivallan vastaisen työn tarpeellisuus näkyy Miehen Linjan asiakasmäärissä, jotka ovat kasvaneet projektin aikana huomattavasti. Tähän mennessä asiakkaita on ollut jo lähes 40 eri kulttuuristaja kaikista maanosista. Asiakastapaamisia on kertynyt yli 300.

Jos Miehen Linjan työ saa jatkua, jatkossa toivottavasti tavoitetaan myös uusia asiakasryhmiä. Toistaiseksi suurin osa asiakkaista on tullut kahden kulttuurin perheistä, joissa puoliso on suomalainen nainen. Maahanmuuttajien yhden kulttuurin perheet on koettu vaikeiksi tavoittaa. Työministeriön laatiman kotouttamisselonteon loppuraportissa mainitaankin, että maahanmuuttajaperheissä esiintyvä väkivalta jää helposti piiloon.

Perheväkivallasta puhuminen ja avun hakeminen on vaikeaa meille kantasuomalaisillekin, ja vaikeudet ovat vielä monin verroin suurempia maahanmuuttajille, joilla on ylitettävänään kieli- ja kulttuurirajoja. Mm. tietämättömyys omista oikeuksista, viranomaisia kohtaan koettu pelko sekä niin väkivallantekijän kuin sen uhrienkin kokema häpeä ja syyllisyys vaikeuttavat avun hakemista.

Toimiessani monikulttuuriasiain neuvottelukunnassa olen huomannut, että maahanmuuttajaperheissä tapahtuvaan väkivaltaan puuttuminen, tai edes siitä avoimesti puhuminen koetaan usein hyvin vaikeaksi. Minulle on myös sanottu, ettei aiheesta pitäisi puhua, koska se on omiaan vain ennestään lisäämään ennakkoluuloja ja kielteisiä stereotypioita. Tilastot kertovat kuitenkin omaa karua kieltään. Ihmiset ovat myös kyselleet huolestuneina, ovatko Suomessa asuvat maahanmuuttajanaiset ja -tytöt vaarassa joutua perheenjäsentensä taholta nk. ”kunniaväkivallan” tai ”kunniamurhan” uhreiksi, ja miten tällaisia murhenäytelmiä voisi ennaltaehkäistä.

Mielestäni näitä vaikeita ja kipeitä asioita onkin erittäin tärkeää tuoda esiin ja tietenkin toimia mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäisevästi ja korjaavasti.

Perheväkivaltatilanteissa vertaistuki ja läheiset ystäväverkostot ovat usein korvaamattomia. Monilta maahanmuuttajaperheiltä ystävien ja sukulaisten tarjoamat tukiverkostot puuttuvat kuitenkin tyystin. Tästäkin syystä Miehen Linjan työ ja sen tarjoama vertaistuki ovat äärettömän arvokkaita. 

Miehen Linja on ollut rohkea edelläkävijä korostaessaan, että väkivallasta ja sen katkaisemisesta pitää puhua myös maahanmuuttajien keskuudessa ja levittää tietoa avun mahdollisuudesta.  Työn ydintä on tietoisuus, ettei ole koskaan häpeällistä tunnustaa ongelmia ja hakea apua. Väkivaltaan ajautuneille Miehen Linja tarjoaa rohkaisua ja tukea siihen, että on mahdollista oppia luopumaan väkivaltaisista käytösmalleista ja suhtautumaan puolisoonsa ja lapsiinsa tasavertaisesti ja kunnioittavasti. 

Olen ollut erityisen iloinen kuullessani, että Miehen Linjan työssä tärkeässä asemassa on lapsen näkökulma. Väkivaltaisessa kodissa kasvavat lapset ovat aina uhreja, olivatpa he väkivallan kohteena tai todistajina. Väkivalta perheessä on koko perhettä koskettava tragedia.  Ellei ongelmiin saa apua, niistä tulee usein sukupolvelta toiselle periytyviä raskaita taakkoja, jotka kerrannaisvaikutuksineen vahingoittavat hyvin monia ihmisiä.

Miehen Linjan keskusteluissa paneudutaan myös isyyteen sekä miehisyyteen liittyviin teemoihin. Toiminnan tavoitteena on kaikkien perheenjäsenten turvallisuuden parantaminen, ja väkivallan uhrit ohjataan oikeisiin paikkoihin saamaan apua ja tukea. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmiin puututaan, sitä parempi.

Maahanmuutto lisääntyy ja yhteiskuntamme etninen moninaisuus kasvaa jatkuvasti. Maahanmuuttajien parissa tehtävälle perheväkivallan ehkäisy- ja katkaisutyölle on tarvetta tulevaisuudessakin. Asiakasmääristä sekä saadusta palautteesta voidaan päätellä, että Miehen Linjan työlle on ollut tilaus sekä perheväkivallan että maahanmuuttajatyön palvelukentällä.

Projektin jatkosta ja rahoituksesta päätettäessä on tärkeää muistaa, että samalla kun autetaan yksittäisiä henkilöitä ja perheitä autetaan myös koko yhteiskuntaa. Ennaltaehkäisevällä työllä ja varhaisella puuttumisella parannetaan yleistä rauhallisuutta ja turvallisuutta, sekä säästetään veronmaksajien rahoja. Ennaltaehkäisevä toiminta ja varhainen puuttuminen on paitsi inhimillisempää myös yhteiskunnalle huomattavasti halvempaa, kuin seurauksien korjaaminen. Yksittäisten henkilöiden ja perheiden näkökulmasta kyse saattaa olla ihmishengestä tai koko loppuelämän suunnasta.

Uskon, että tämä päivä tarjoaa meille kaikille uutta ja mielenkiintoista tietoa, hedelmällistä kokemusten ja ajatusten vaihtoa sekä vilkasta keskustelua. Vielä kerran sydämellisesti tervetuloa ja antoisaa seminaaria!