Lapsiperheiden tukeminen on yhteiskuntamme tärkein ja kannattavin investointi

Yhteiskuntamme on muututtava aidosti  lapsi- ja perhemyönteisemmäksi.  Lasten kotihoito on vaativaa ja yhteiskunnalle arvokasta työtä, josta kuuluu saada kunnon palkka, sekä eläke. Neuvolan on entistä paremmin tuettava perheitä ja kasvua vastuulliseen vanhemmuuteen.

Tutkimusten mukaan yhä useammat lapset ja nuoret voivat huonosti ja oireilevat eri tavoin. Työelämän kiristyneen tahdin vuoksi perheelle ja lapsille annettava aika vähenee jatkuvasti. Toisaalta työelämän ulkopuolelle jääminen aiheuttaa ongelmia monille perheille. Lasten elämään vanhempien ongelmat heijastuvat esimerkiksi turvallisten rajojen ja säännöllisten päivärytmien puuttumisena.

Syyttävä sormi on helppo osoittaa vanhempiin, joille kuuluu luonnollisesti päävastuu lastensa hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Ongelmat eivät kuitenkaan ratkea erilaisten odotusten ja velvollisuuksien ristipaineessa eläviä vanhempia syyllistämällä.

Yhteiskunnan pitää tarjota perheille myönteisessä hengessä kannustusta ja apua. Tarvitsemme lainsäädännön ja tukijärjestelmien radikaaleja uudistuksia, sekä koko yhteiskunnan läpäisevän arvo- ja asennemuutoksen. Lasten hyvinvointi, sekä mahdollisuus kasvaa terveiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi on asetettava korkeimmaksi tavoitteeksi. Vanhempia tulee tukea vaativassa ja vastuullisessa kasvatustehtävässään.

Kotihoitoa tuettava paremmin

Vanhemmilla pitäisi halutessaan olla aito mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Nykyään lapsiperheiden verotus ja tukijärjestelmät palvelevat  parhaiten perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat kokopäivätyössä. Tämä viestittää, että lasten hoitamista kotona pidetään kodin ulkopuolella työskentelyä vähempiarvoisena. On aika ymmärtää, että lasten kotihoito on vaativaa ja yhteiskunnalle arvokasta työtä, josta kuuluu saada kunnon palkka, sekä eläke.

Työelämään ja tukijärjestelmiin tarvitaan huomattavasti enemmän joustoa, jotta osa-aikainen työskentely, sekä opiskelu lastenhoidon ohessa olisi helpompaa. Vanhempien ei pitäisi joutua tekemään ehdotonta valintaa lastenhoidon ja työelämän välillä. Useilla aloilla jo muutaman vuoden täydellinen poissaolo tekee paluun työelämään hyvin vaikeaksi.

Julkisuudessa on voimakkaasti arvosteltu kotona olevia vanhempia, jotka vievät lapsensa päivähoitoon. Erityisesti kotona vauvaa hoitavia äitejä, joiden vanhemmat lapset ovat päivähoidossa on moitittu itsekkäiksi ja laiskoiksi. Syyllistämistä rakentavampi tapa lähestyä ongelmaa olisi pohtia, millaisia syitä perheiden ratkaisujen takana on. Miksi lapset viedään hoitoon, ja millä keinoin päivähoidon tarvetta ja siitä aiheutuvia kustannuksia voisi vähentää?

Varmasti paljon useammat hoitaisivat vauvan ohella kotona myös vanhempia sisaruksia, sekä jäisivät pidempään kotiin hoitamaan lapsiaan, jos saisivat siihen apua ja tukea.  Vanhemmilla pitäisi olla mahdollisuus saada maksutonta kotipalvelua, jos he tuntevat uupuvansa. Kotipalvelulla voidaan pelastaa perheitä ajautumasta täydelliseen epätoivoon ja ehkäistä monia vakavia ongelmia. Kasvatusongelmien kanssa kamppailevien vanhempien pitää saada nopeasti apua esimerkiksi neuvolan tai  avoimen  päiväkodin ammattilaisilta.

Kotihoidontuen sekä kuntalisän korotus kannustaisi varmasti vanhempia hoitamaan lapsia pidempään kotona. Tämä myös säästäisi kunnan menoja, sillä kunnallinen päivähoito on huomattavasti kalliimpaa kuin reilustikin tuettu kotihoito. Mikäli nyt ”turhaan” päivähoidossa olevat lapset hoidettaisiin kotona, syntyisi miljoonien eurojen säästöt. Osan säästöstä voisi maksaa tukena lapsiperheille. Omien lasten hoitaminen kotona pitäisi tehdä kaikille taloudellisesti mahdolliseksi lasten kouluikään saakka.

Neuvolat avuksi perheitä tukemaan

Kaikki vanhemmat eivät osaa tai jaksa kantaa vastuutaan. Kenen pitäisi puuttua asiaan, jos vastuullinen vanhemmuus on hukassa ja lapsen hyvinvointi vaarassa? Jos naapurit joutuvat hälyttämään poliisin tai sosiaaliviranomaisen apuun,  on usein jo liian myöhäistä.

Neuvola tavoittaa lähes kaikki lapset vanhempineen. Näin sillä on periaatteessa erinomainen tilaisuus tukea perheitä ja kasvua vastuulliseen vanhemmuuteen. Käytännössä terveydenhoitajien aika ja voimavarat eivät usein kuitenkaan riitä.

Mittausten ja punnitusten, sekä konkreettisten lastenhoito-ohjeiden antamisen lisäksi neuvoloissa pitäisi käsitellä myös vanhempien jaksamiseen ja parisuhteeseen liittyviä asioita. Ajoissa annetulla tuella autetaan vanhempia jaksamaan ja estetään perhettä ajautumasta kriiseihin.  

Luottamuksellisen suhteen ja asioihin paneutumisen onnistumiseksi olisi suotavaa, että perhe saisi jo äitiysneuvolassa oman terveydenhoitajan, joka voisi lapsen synnyttyä jatkaa perheen parissa lastenneuvolassa. Terveydenhoitajilla pitäisi olla myös valmius tehdä kotikäyntejä sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen. 

Mitä parempi on vanhempien parisuhde, sitä paremmin voivat myös lapset. Toivotun ja rakastetunkin vauvan syntyminen on suuri mullistus, joka voi koetella hyvääkin parisuhdetta. Riitaisassa perheessä eläminen on ahdistavaa, mutta avioerokin on lapselle aina rankka kokemus. Eräiden arvioiden mukaan vanhempien ero lisää lasten riskiä syrjäytyä ja altistua mielenterveysongelmille.

Neuvolassa olisikin kiinnitettävä entistä laajemmin huomiota vanhempien parisuhteen tukemiseen jo odotusvaiheessa. Isät pitäisi  huomioida paljon nykyistä paremmin. On eduksi sekä lapsille että parisuhteelle, jos isä osallistuu aktiivisesti ja saa tukea uuteen rooliinsa. Koska isien voi olla työnsä vuoksi mahdotonta päästä neuvolaan päivällä, neuvolassa pitäisi olla mahdollista asioida myös iltaisin.

Neuvolalla pitäisi olla resurssit huomata mielenterveydenongelmat ja puuttua niihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Synnyttäneistä äideistä jopa joka viides kärsii masennuksesta. Myös isän mielenterveyden ongelmat vaikuttavat lapsen elämään.

Ongelmien ennaltaehkäisy, sekä varhainen ja tehokas puuttuminen niihin eivät onnistu ilman henkilökunnan lisäkoulutusta ja työnohjausta, pidempiä vastaanottoaikoja, sekä yksilöllistä paneutumista perheiden tilanteeseen. 

Lasten onnea ja hyvinvointia emme voi suoraan rahassa mitata. Ennakoiva toiminta tulee kuitenkin yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin seurauksiin puuttuminen. Lisäresurssien osoittaminen neuvoloille on siksi välttämätön ja kannattava investointi.

Suuriakin muutoksia on mahdollista toteuttaa, mikäli tahtoa löytyy. Aikoinaan utopistisilta tuntuneiden, mutta sittemmin toteutuneiden muutosten ansiosta yhteiskuntamme on monin tavoin parantunut. Eikö nyt olisi aika suurelle muutokselle, jossa  etusijalle asetetaan lasten ja perheiden hyvinvointi?