Helsingin Sanomat 15.10.2010

Yhteiskuntaluokkien terveyserot tasoitettava

 

Pääkirjoitus (HS 12.10.) nosti esiin suomalaisen yhteiskunnan ja erityisesti sen terveydenhuollon häpeätahran – huimaa vauhtia kasvavat erot terveydessä ja elinajanodotteessa eri yhteiskuntaluokkien välillä.Köyhimmillä ja vähiten koulutetuilla elinajan odote on peräti kymmenen vuotta pienempi kuin koulutetuimmilla ja parhaiten ansaitsevilla.  Köyhimpien lyhyempi elämä on myös sairauksien täyttämä.  Epätasa-arvo näkyy myös kansainvälisissä vertaluissa, missä Suomi on menestynyt terveydenhuollossa varsin huonosti, vaikka muilla aloilla sijoituksemme ovat huippuluokkaa. 

Kansanterveyden keskeisimpiä ongelmia ei pystytä ratkaisemaan tarjoamalla nykyistä enemmän terveyspalveluja tai organisoimalla sairaanhoitopalveluja uusilla tavoilla.  Tutkijat niin Suomessa kuin muuallakin ovat selkeästi ja kiistattomasti osoittaneet, että vaikka terveyspalveluilla, parantuneilla lääkkeillä ja muilla lääketieteen huippusaavutuksilla on vaikutusta väestön terveyteen ja elinajan odotteeseen, niiden merkitys on yllättävän pieni.  Ihmisten ravintotottumusten ja elintapojen edessä terveydenhuollon keinot ovat riittämättömät.

Tärkeimpien terveyteen vaikuttavien ravintotekijöiden suotuisilla muutoksilla nimenomaan koulutetuimmassa ja vauraimmassa väestönosassa on ollut ylivoimaisesti suurin merkitys 1960-luvulla alkaneessa keskeisimpien tappavien sairauksien huikeassa vähenemisessä ja keskimääräisen eliniän pitenemisessä.  Käänne parempaan ajoittuu jääkaappien ja pakastimien yleistymiseen.  Aluksi väestön ravinto muuttui terveellisemmäksi suurelta osin kylmätekniikan ansiosta, myöhemmin myös valistuksen seurauksena. Rasvamuutoksillakin katsotaan olleen merkitystä, mutta erityisesti suolan saannin voimakas väheneminen sekä tuoreiden hedelmien ja vihannesten käytön lisääntyminen näyttävät uusien kansainvälisten tutkimusten perusteella olevan tärkeimmät suotuisan terveyskehityksen selittäjät.

Parhaiten tietoa terveellisistä ruokavalinnoista ovat pystyneet hyödyntämään hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut. Vähävaraiset ovat joutuneet tyytymään vain murusiin väestön keskimääräisestä terveyden paranemisesta ja elinajan odotteen kasvusta. Vääristä ruokailutottumuksista johtuvat sairaudet kuten kohonnut verenpaine, ylipaino ja diabetes ovat valtava kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma.
 
Köyhälle hinta on usein tärkein ruoan valitsemiskriteeri.  Tällä hetkellä epäterveellinen ruoka on usein halpaa ja esim. vihannekset ja hedelmät kalliita. Ruokien kohdentamaton ALV-pienennys oli vahingollinen jo muutenkin liikaa energiaa saaville ja jatkuvasti lihoville suomalaisille. Halventunut hinta houkuttaa epäterveellisien suolaisten, rasvaisten ja makeiden elintarvikkeiden kulutukseen etenkin, kun juuri sellaiset ovat yleisimmin kaupoissa myös tarjoustuotteina.  

Sairauksien aiheuttamia kärsimyksiä ja kustannuksia ei pidä hyväksyä toimettomana. Koko kansan ja aivan erityisesti sen sairaimman ja lyhytikäisimmän osan terveelliset ruokavalinnat on saatava edullisiksi mm. hintapolitiikalla ja terveyttä edistävällä verotuksella. Poliittisilla päätöksillä voi vaikuttaa myös elintarviketeollisuuteen ja massaruokailun laatuun mm. päiväkodeissa, kouluissa ja vanhainkodeissa.  
 
Yhteiskunnan pitää tukea ihmisiä terveellisiin ravintotottumuksiin ja varmistaa, että vähävaraisetkin pääsevät osallisiksi paremmasta terveydestä. 

Oikeiden päätösten seurauksena ihmiset ovat terveempiä, ja säästyy valtavasti rahaa, kun terveydenhoito- ja lääkekulut supistuvat ja väestön työkyky paranee. Säästyvillä varoilla voidaan varmistaa tasa-arvoisen hyvinvointivaltion säilyminen.
 
Mari Nevalainen
Valt.maist., MTi
Espoo