24.11. Maatamme muuttaneet ja muuttavat maahanmuuttajat

Olin viikonloppuna Vihti-seuran vieraana puhumassa aiheesta ”Maatamme muuttaneet maahanmuuttajat- Sinebrychoffeista Fazereihin, Stockmanneista Pauligeihin”.

Aihe kiinnosti ihmisiä, sillä seuran puheenjohtajan mukaan Nummelassa järjestettyyn tilaisuuteen oli saapunut poikkeuksellisen suuri joukko kuulijoita. Laajan kuvamateriaalin elävöittämänä tutustutin kuulijat vuosisatojen saatossa tänne asettuneiden ja yhteiskuntaamme vaikuttaneiden ulkomaalaisten elämään, työhön ja perheisiin.

Maahanmuuttajat, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus eivät suinkaan ole uusia ilmiöitä.  Suomeen asettuneet maahanmuuttajat ovat monin positiivisin tavoin olleet rakentamassa ja kehittämässä yhteiskuntaamme ja monesta saamme olla heille kiitollisia. Vuosisatojen saatossa maahamme saapuneilla henkilöillä on ollut erittäin tärkeä merkitys kulttuurimme, liike-elämämme ja kaupunkikuvamme kehityksessä.

Useat tuhansia ihmisiä nykyisin työllistävät, kansainvälisestikin tunnetut liikeyritykset ovat ulkomailta tulleiden henkilöiden perustamia. Suuri osa pääkaupunkiseudun arvorakennuksista on ulkomaalaisten arkkitehtien suunnittelemia ja ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tietotaidolla rakennettuja.

Engel, Pacius, Sinebrychoff, Fazer, Paulig, Stockmann, Didrichsen… – jokaiselle suomalaiselle tutut nimet ovat oleellinen osa yhteistä kulttuuriperintöämme. Harvoin muistetaan, että kaikki edellä mainitut henkilöt saapuivat maahamme vähävaraisina, mutta yritteliäinä ja innovatiivisina maahanmuuttajina.

Luentoni liikkui historiassa, mutta kysymys- ja keskusteluosuus tuli voimakkaasti myös nykypäivään. Pohdimme, mikä mahdollisti näiden menestyneiden maahanmuuttajien sopeutumisen ja pärjäämisen. Mitä toisaalta nykypäivän maahanmuuttajat toisaalta vastaanottava yhteiskunta voisi historiasta oppia.

 

Monet nykypäivän maahanmuuttajista ovat nuoria miehiä, jotka jättävät kotimaansa paremman toimeentulon ja elämän toivossa.  Tällaisia nuoria huimapäitä olivat myös veljekset Nikolai ja Paul Sinebrychoff, jotka isänsä kuoleman jälkeen rahattomina ja kielitaidottomina matkasivat Helsinkiin. Lahjakkaat, ahkerat ja rohkeat veljekset nousivat menestyneillä liiketoimillaan nopeasti koko Suomen varakkaimmiksi, ja eniten verotetuiksi henkilöiksi. Sinebrychoffeista tuli arvostettuja ja aktiivisia kansalaisia, jotka olivat tunnettuja myös laajasta ja monipuolisesta  hyväntekeväisyystyöstään.

Mielestäni historia osoittaa, että maahanmuuttajilla on runsaasti annettavaa kulttuurillemme ja taloudellemme. Tutkimustenkin mukaan hyvinvoiva, yritteliäs ja luova yhteisö on monikulttuurinen ja moniarvoinen. Ihmisten erilaisuus on rikkaus, jonka ansiosta syntyy aivan uudenlaisia ajatuksia ja ratkaisumalleja. Uskon, että kun nykypäivän maahanmuuttajat - läheltä tai kaukaa tulleet - saavat oikeudenmukaisen kohtelun, sekä tarvitsemaansa tukea kotoutumiseen ja kouluttautumiseen myös he tulevat omalla panoksellaan vaikuttamaan myönteisesti maamme kehitykseen. Meidän pitää olla avoimia ja suvaitsevaisia – mutta toki niin, että tulijoilta vaaditaan Suomen lakien ja muiden tapojen noudattamista.

Maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan tapahtuu parhaiten työn ja osallistumisen kautta.  Menneiden aikojen menestyjien esimerkki osoittaa, että kielitaitovaatimuksista voi joustaa, mikäli kielen täydellinen hallinta ei ole työnteon kannalta välttämätöntä. Työ on usein parasta kotoutumista ja kielen osaaminen kehittyy työelämässä. 

Kuulijoissa kommentteja ja kritiikkiä herätti odotetusti nykypäivän maahanmuuttajien nauttimat tuet, työttömyys ja kotoutumisen haasteet. 1800 -luvun Suomessa ei ollut tukijärjestelmiä, vaan oli selvittävä omalla ahkeruudella ja yritteliäisyydellä. Sivistyneessä hyvinvointivaltiossa ketään ei tietenkään saa jättää heitteille. Yhteiskunnallisena perustilanteena on kuitenkin pidettävä sitä, että terve aikuinen hankkii itselleen ja perheelleen toimeentulon työllä.

Oman kantani voisi tiivistää ajatukseen: ”Kyllä tuelle ja kannustamiselle - Ei hyysäämiselle”. Maahanmuuttajille on usein tarjolla vain epätyypillisiä työsuhteita, osa-aikaista työtä, pätkätöitä, sekä työtä matalapalkka-aloilta. Näin he joutuvat usein tilanteeseen, missä eläminen tukien varassa on työntekoa kannattavampaa. Vika ei ole maahanmuuttajissa, vaan järjestelmässämme. Tukien käyttöön ja toimettomuuteen yllyttävät rakenteet on korvattava työntekoon, ahkeruuteen ja yrittämiseen kannustavilla valtiovallan toimilla.

 

Ihailen ”maatamme muuttaneiden maahanmuuttajien” rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Nuoret ihmiset lähtivät pitkien ja vaivalloisten matkojen taa, vieraisiin maihin, joiden kieltä tai kulttuuria eivät tunteneet. Omalla ahkeruudellaan, lahjakkuudellaan ja innovatiivisuudellaan he lunastivat paikkansa yhteiskunnassamme ja olivat rakentamassa Suomen hyvinvointia, liike-elämää, kaupunkikuvaa ja kulttuurielämää. Maahanmuuttajaperheet tunnettiin myös lämminsydämisinä ja avarakatseisina hyväntekijöitä.

 

Ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien sopeutuminen ja maamme kielen ja tapojen oppiminen ei aina sujunut kitkattomasti. Yleensä kuitenkin viimeistään heidän lapsensa löysivät paikkansa yhteiskunnassamme ja osallistuivat menestyksekkäästi nuoren kansakunnan rakentamiseen. Tataarit ovat erinomainen esimerkki siitä, kuinka maahanmuuttajien on mahdollista integroitua yhteiskuntaamme samalla säilyttäen oman kielensä, uskontonsa ja kulttuurinsa.

 

Meidän tulee olla tietoisia ja ylpeitä maamme värikkäästä ja monikulttuurisesta historiasta. Samalla voimme kokea nykypäivän monikulttuurisuuden ja kulttuurien kohtaamisen rikkautena ja todellisena voimavarana.